VANHOJEN JAPSUJEN TOTUUTTA

No niin, oma tapaukseni käytiin läpi. Laittelin Eclipseä kuntoon niin paljon kuin pystyin, tuunailin sitä mahdollisuuksien mukaan ja loppujen lopuksi päädyin töihin rakennustyömaalle, missä hyvin matalan Mitsubishin käyttö on ollut vähintään tyhmää – ja vaihdoin sen perusturvalliseen ja kestävään folkkariin, jolla ehdin kulkea pari kuukautta ennen kuin ajokortti meni hyllylle. Myös Eclipsen aikana ajokortti oli kerran ”hukassa” ja muutama ylinopeussakko oli myös saatu: se provosoi ja oli muutenkin hauska ajettava.

Aikuiseksi Tulon Miinuksia?

Yksi meikäläisen hyvistä tuttavista ajaa Nissan Skylinea. Sitä vanhaa, tietysti, josta ei voi koskaan saada edes selvää, onko se oikeasti alkuperäinen yksilö vai viiden Skylinen varaosista koottu auto. Kun itse olen jo kohta kolmekymmentä vuotta vanha, kyseisen kaverin kolmekymppis-synttärit ovat hieman lähempänä – mutta ihmettelen vieläkin, millä tavalla hänellä on pysynyt himo kunnostamaan vanhaa, oudon historian omistavaa autoa ja vielä tuunailemaankin sitä? Ennen kuin hyppäsin sen auton rattiin, kun oma pakuni oli mennyt korjaukseen ja oli ajettava edes jotain – vaikka Skylinea.

Aikuiseksi Tulon Miinuksia?

Ensimmäinen seikka, joka oli meikäläiselle outoa ja uutta, oli takaveto. Siihen hetkeen mennessä, jolloin kokeilin Skylinella ajamista, minulla oli jo muutaman vuoden aikana alla Audi S4, josta sai irti kokonaiset 344 saksalaista hevosvoimaa ja jonka vetojärjestelmä oli yksi ainoa oikea – quattro – ja laatikkokin oli kuusivaihteinen manuaali. Skyline tuntui ensin vaikealta ainakin ratin sijainnin suhteen: en ole aikaisemmin kuljettanut autoa pelkääjän penkiltä, ja nythän sitä pääsi tekemään. Tottuminen ei ottanut kuin yhden päivän ja siinä se: ymmärtää, mihin auton etupuskuri päättyy ja mikä on oikea hetki jarruttaa, kun peruuttaa. Kaistan vaihto sujui seuraavana päivänä täysin ongelmitta.

Miksi Tänäkin Päivänä?

Takaveto oli siinä Skylinessa meikäläiselle täysin uusi asia. Ensimmäisellä kerralla, kun kokeilin takavetoista autoa, menin melkein lumihankeen ja siihen se päättyi: allani ollut bemari jäi odottamaan autokaupan tiloihin odottamaan seuraavaa koeajoasiakasta. Siitä lähtien käytin joko etu- tai nelivetoisia autoja, ja takavetoiset olivat minulle erittäin vaikeaa ajettavaa. Skyline muutti ajatusmaailmani: sillä pystyi driftaamaan sillä ”oikealla tavalla”, sen alusta oli erittäin pehmeä pienillä nopeuksilla ja siedättämättömän kova, kun nopeutta oli liikaa ja sen ohjaus riippui vain ohjauspyörästä – etuvetoisesta autosta poiketen, missä sekä veto että ohjaus tapahtuivat eturenkaiden kautta. Ajoin Skylinea vain pari viikkoa, mutta näiden parin viikon aikana ymmärsin, mitä siihen autoon pitäisi vaihtoa, mitä voisi tutkia ja mikä vaatii korjausta jo huomenna. Renkaat olivat siinä hyvin kuluneita, ja ensimmäiset syyspakkaset saivat minut hyvin varovaiseksi – mutta ilmeisesti ei tarpeeksi, koska ensimmäinen ajo mustalla jäällä oli melkein päättymässä ojaan.

Miksi Tänäkin Päivänä?

Käyttäjän Arkea

Vanhat japsut ovat erinomaisia autoja. Niissä on tarpeeksi vähän elektroniikkaa, joka häiritsee kotikorjaajan elämää, ja hyvä alusta, joka vaatii korjausta harvemmin kuin tuunailua. Elektronisten järjestelmien vähäisyys onkin hieno ominaisuus vanhoissa Mitsuissa, Subaruissa ja Nissaneissa (minkäköhän takia Toyotat jäivät tästä listasta pois?), koska konevian ymmärtäminen tapahtuu paljon enemmän mekaanisesti kuin digitaalisesti. Nykyajan autoihin verrattuna se on paljon helpompaa ja konevian korjaus saattaa ottaa yhden tunnin, kun nykyaikaisen vehkeen diagnostiikka tapahtuu aina virallisessa liikkeessä ja maksaa aivan inhimillisiä summia. Kun on nuori, riittää voimat, hermot ja rahat pitämään vanhaa japsua liikkeessä – se kannattaa ehdottomasti. Kun on hieman vanhempi ja haluaa vähän enemmän haastetta elämäänsä – kelpaa enemmänkin. Loppujen lopuksi, kun haluaa jotain vaihtelua rauhalliseen ja tarkkaan suunniteltuun elämäänsä, japsu on sataprosenttisesti must. Yrittäkää, mutta muistakaa myös elämän muut puolet.

Comments are closed.